VARISTEN SUKU JA SUKUHAARAT
Savo-Karjalan ja Keski-Suomen aluetta 1500-1600 -luvuilla asuttaneet Varikset ovat juuriltaan savolaisia sekä geneettiseltä perimältään että asikirjoihin pohjautuvan sukututkimuksen tuloksena. Eri sukuhaaroille, yhtä lukuun ottamatta, on varmistunut yhtäjaksoinen isälinja DNA-testien avulla.
Asiakirjojen alkaessa ainoat Varikset löytyvät 1540- ja 1550-luvuilla Juvan Joroisten neljänneksestä, tarkemmin myöhemmän Suonenjoen Lieteenmäeltä. Sekä Viitasaaren että Istunmäen Varikset ovat näiden Varisten jälkeläisiä isälinjan etunimien, asuinpaikkojen ja olemassa olevien asiakirjojen perusteella, vaikka biologisesti toisella sukulinjalla on ollut katkos isälinjassa.
Varis oli sukunimenä harvinainen asiakirjojen alkaessa 1540-luvulla. Siten on mahdollista, että nimi on myös varsin tuore ja syntynyt vasta esimerkiksi 1400-luvun loppupuolella. Näin voi olla, että Variksilla olisi ehtinyt olla jokin muu nimi aiemmin. Vanhimmat savolaiset sukunimet ovat tulleet käyttöön ilmeisesti 1200–1300-luvuilla. Vanhojen kantasukujen sisältä syntyi koko ajan uusia sukuja nimenvaihdosten kautta. Lisänimet olivat varsin yleisiä, sillä vielä 1500–1600-luvuilla savolainen sukunimistö sai paljon uusia nimiä lisänimien kautta.
Sukuhaarat
- Viitasaaren Koliman Varikset (kaikkien yhteinen kantaisä Heikki Antinpoika Varis (s. noin 1585 Koliman Varis)
a) Viitasaaren ja Pihtiputaan Varikset. Yhteinen kantaisä Heikki Antinpoika Varis (s. noin 1645 Koliman Varis)
b) Kontiolahden Selkien Varikset. Yhteinen kantaisä Paavo Heikinpoika Varis (s. noin 1625 Koliman Varis)
c) Joensuun ja Ilomantsin Varikset. Yhteinen kantaisä Heikki Heikinpoika Varis (s. noin 1630 Koliman Varis) - Konneveden Istunmäen Varikset. Yhteinen kantaisä Heikki Paavonpoika Varis (s. noin 1590 Konneveden Istunmäki).
Pohjois-Karjalan Varikset
Käkisalmen läänin viimeinen maakirja ennen läänitysaikaa on vuodelta 1651. Tällöin Variksia ei vielä asiakirjoista löydy. Läänitysajan päätyttyä kruunu jatkoi verotusta ja Pohjois-Karjalankin isännät palasivat veroluetteloihin. Suurin muuttoaalto Pohjois-Karjalaan osuikin juuri tähän ajanjaksoon. Vaikka suurin osa muuttajista oli Savosta, riitti tulijoita myös muualta, kuten Pohjanmaalta ja Keski-Suomesta. Varikset kuuluivat jälkimmäiseen ryhmään.
Vuoden 1681 arvioveroluettelo on ensimmäinen verotusluettelo Pohjois-Karjalasta 30 vuoteen. Tältä väliltä on yksittäisiä katkelmia tuomiokirjoista, mutta niihin ei ole sattunut tapauksia, joissa Variksia olisi mukana. Vuonna 1681 nähdään ensimmäisen kerran Selkiellä Paavo Varis ja Pielisensuun kylässä Heikki Varis. Isälinjaiset DNA-testit ja verotusluettelot osoittavat Paavo ja Heikki Variksen olleen veljeksiä ja lähtöisin Viitasaaren Koliman kylästä. Heistä polveutuvat Joensuun, Kontiolahden ja Ilomantsin Varikset.
Viitasaaren Koliman Varikset
1560-luvun alussa, Rautalammin pitäjän perustamisen jälkeen, alkavat säännölliset verotusluettelot. Jussi Varis (s. noin 1518) on merkitty vuonna 1560 Elämäjärvelle, vaikka tarkempi talonpaikka olikin Kolimalla. Vuodesta 1561 lähtien talo on sijoitettu aina Koliman kylään. Jussi oli ainoa Varis Kolimalla vuoteen 1576 asti. Tällöin omalle 1/24 manttaalin tilalle oli merkitty Antti Varis (s. noin 1558). Häntä voidaan olettaa Jussin pojaksi, vaikka asiakirjoista tästä ei saa varmoja todisteita.
Jussi Varis on kirjattu asiakirjoihin viimeisen kerran vuonna 1578. Antti Varis on tämän jälkeen maakirjoissa vielä vuoteen 1580 asti. Vuoden 1580 jälkeen Varikset katoavat Kolimalta 35 vuoden ajaksi. Varikset asuivatkin välivuodet tilattomina huonemiehinä Pohjois-Pohjanmaan puolella, Pyhäjärvellä.
Antti Varis tavataan jälleen vuonna 1615 Viitasaaren Kolimalla. Hänen poikansa Heikki Antinpoika Varis (s. noin 1585) on yhteinen kantaisä Viitasaaren, Pihtiputaan ja Pohjois-Karjalan Variksille. Viitasaaren ja Pihtiputaan Varikset polveutuvat hänen pojastaan Antti Heikinpojasta (s. noin 1615), kun taas Pohjois-Karjalan Varisten kantaisät ovat Heikin nuoremmat pojat Paavo Heikinpoika Varis (s. noin 1625) ja Heikki Heikinpoika Varis (s. noin 1630). He muuttivat Liperin pogostaan, Pohjois-Karjalaan: Paavo Selkielle ja Heikki Pielisensuuhun. 1700-luvun alussa Viitasaaren Kolimalle jääneet Varikset levittäytyivät Kolimalta Pihtiputaan Saparoniemelle.
Istunmäen Varikset
Rautalammin, myöhemmän Konneveden, Istunmäelle 1550-luvun alussa asettunut Olli Varis (s. noin 1525) oli isäntänä vuoteen 1580 asti. Ensimmäisen kerran hänen nimensä löytyy Sääksmäen kihlakunnan erämaitten luettelosta vuodelta 1552, jossa kerrotaan ”Item Oleff Wareksenpoijka skall levo i the ärerum hetand Serkipochia” vapaasti suomentaen, ”kuten edellä Olli Vareksenpoika asuu tiluksillaan nimeltä Särkipohja”. Samoin maakatselmuksessa v. 1553 kerrotaan, että Sääksmäen, Kalvolan ja Saarioisten erämaille oli asettunut kolme uudisasukasta, näistä yksi oli ”Oleff Wariss”. Olli asuu vielä v. 1559 Keiteleen Särkipohjassa, mutta saman vuoden maakirjassa vahvistetaan hänen omistusoikeutensa 1/4 koukun ja 1,5 manttaalin uudistilaansa Istunmäen ja Särkipohjan erämailla.
Vaikka Olli Variksen patronyymiä ei asiakirjoissa mainita, oli hänen poikansa nimi Paavo ja muita Variksia ei Lieteenmäen Varisten lisäksi ollut asiakirjoissa.
Ollin poika Paavo Varis (s. noin 1560) oli yhtäjaksoisesti isäntänä vuodesta 1581 vuoteen 1631 asti. Paavon poika Heikki Varis (s. noin 1590) on yhteinen kantaisä kaikille Istunmäen Varisten sukuhaaroille. Istunmäen Varikset ovat samaa isälinjaa keskenään, mutta biologista yhteyttä Viitasaaren Varisten tai Pohjois-Karjalan Varisten jälkeläisiin ei ole.
Varikset ja savolainen uudisasutusliike
Varikset olivat pieni suku asiakirjojen alkaessa 1540-luvulla. Ainoa perhe Variksia asui myöhemmän Suonenjoen Lieteenmäellä, silloisessa Juvan Joroisten neljänneksessä. Suku osallistui heti ensimmäisten joukossa hämäläisten entisten erämaiden eli Rautalammin pitäjän asuttamiseen.
Eränkäynti toimi pysyvän asutuksen tienraivaajana. Asumattomat salomaat olivat erämiesten nautinnassa jo kauan ennen vakinaista asutusta. Koskemattomien korpien keskellä sijainneet erämiesten metsäsaunat olivat ensimmäiset asutuksen edelläkävijät.
Sitten tapahtui, että meitä alkoi kasvaa liian monta yhdelle tilalle, niin että emme voineet siinä enää elää. Sen vuoksi erosimme toisistamme ja rakensimme taloja takamaillemme. Näin totesivat savolaiset kuningas Kustaa Vaasalle vuoden 1545 valituskirjelmässään. Savolainen kaskiviljely vaati suuria aloja ja väestöä alkoi 1500-luvun puolimaissa olla jo liikaa Etelä-Savon alueella. Suvuilla oli Pohjois-Savossa vanhoja eräsijojaan, joissa kalastettiin ja metsästettiin. Sukujen jäseniä oli alkanut muuttaa eräsijoilleen pysyvästi jo ennen varsinaista kruunun tukemaa uudisasutusta. Se ei kuitenkaan riittänyt: savolaiset levittäytyivät ja asuttivat 1500-luvun kuluessa kaskirukiinsa voimin Kainuun ja Keski-Suomen, Pohjanmaan jokilatvat ja Keski-Ruotsin suomalaisseudut. He saivat vahvan jalansijan myös Etelä-Pohjanmaan järviseudulla sekä Pohjois-Satakunnassa. 1600-luvulla asutusliike jatkui Pohjois-Karjalaan, Inkeriin, Koillismaalle ja Lappiin. Tämä näkyy tänäkin päivänä niin geeneissä kuin murteissa.
1600-luvulla Viitasaaren Koliman Varikset osallistuivat Pohjois-Karjalan uudelleenasuttamiseen, sillä Pohjois-Karjalan alueesta, joka kuului Käkisalmen lääniin, oli tullut Stolbovan rauhassa (1617) osa Ruotsin suurvaltakuntaa.
Ensimmäiset Varikset Savon asiakirjoissa
Savon vanhimmassa maakirjassa vuodelta 1541 tavataan vain yksi Varisten talo. Sukunimen kirjoitusmuotona on vanhimmissa asiakirjoissa Variksinen, Vareksenpoika tai Waris. Paavo ja Jussi Warixen (eli Variksinen) ovat kirjattuina Juvan pitäjän Joroisten neljänneksen kuudenteen kymmenkuntaan. Talo sijaitsi myöhemmän Suonenjoen Lieteenmäen kylällä.
Variksen kirjoitusasu on Savon vanhimmissa lähteissä 1540- ja 1550-luvuilla Variksenpoika tai Variksinen. Vasta Rautalammin erämaapitäjässä alkavat muodostua lyhemmät nimimuodot Varis, Waris ja Wares. Pääosin käytetään etukirjaimena W:tä (ns. saksalainen kirjoitustapa), mutta Savossa Variksinen ja Variksenpoika ovat kirjoitettu tavallisella v-kirjaimella.
Arviokunta oli neljän veronahan suuruinen ja siihen kuului Paavon ja Jussin lisäksi yksi vähintään 15-vuotias jousiveroa maksanut mies. Kyseessä on mitä ilmeisemmin Pekka Varis, joka muutti myöhemmin uudisasukkaaksi Pihtiputaan kylään. Jussi Varis on ilmeisimmin Paavo Variksen poika eli sama Jussi, joka muutti Kolimalle.
Seuraava merkintä Jussi Variksesta on vuonna 1551 kun hänet mainitaan Tavinsalmen käräjillä Saamaisten neljänneksen lautamiehenä. Lieteenmäen talo sijaitsi joka tapauksessa vuonna 1548 perustetun Tavinsalmen pitäjän rajamailla.
Varisten kantaisä Paavo Varis on asiakirjoissa vuoteen 1559 asti. Hänen talonsa on yhdistetty Lauri Laurinpoika Sormusen tilaan ja on hyvin mahdollista, että Sormunen oli hänen vävynsä, vaikka asiakirjoista ei tätä varmuudella voikaan todistaa. Sormusen arviokunta lisääntyi sopivasti neljällä veronahalla Paavo Variksen arviokunnan kadottua lähteistä. Todennäköisesti arviokunnat siten yhdistettiin.
Varikset uudisasukkaiksi Hämäläisten erämaille
Varisten suku oli savolaissuvuista ensimmäisten joukossa valtaamassa hämäläisten erämaita. Tämä liittyi kruunun asutustoimintaan, jonka Kustaa Vaasa oli käynnistänyt kehottamalla 1550-luvun alussa pohjalaisia muuttamaan erämaihin. He eivät tarttuneet innokkaasti tarjoukseen. Tulevan suur-Rautalammin erämaat olivat olleet hämäläisten talojen yksityisomaisuutta, mutta kruunu otti ne nyt haltuunsa. Entisillä omistajilla oli etuoikeus lähteä uudisasukkaaksi, mutta erittäin harva käytti tätä mahdollisuutta ja tällöin paikka annettiin jollekin muulle. Savolaiset ottivatkin nopeasti ylivoimaisen enemmistön myöhemmin perustettavan Rautalammin pitäjän erämaiden asuttamisessa. Variksia ilmaantui peräti kolme jo 1550-luvun alkuvuosina eräsijoille nykyisen Viitasaaren, Pihtiputaan ja Konneveden alueelle.
Pekka Varis oli asettunut jo ennen varsinaista asutustoimintaa nykyisen Pihtiputaan Elämäjärvelle. Erämaaluetteloita alettiin laatia vuodesta 1552 lähtien, mutta Pekka Varis oli asunut paikalla jo ilmeisesti 1540-luvun lopulta lähtien, todennäköisesti jo hieman pidempään nautittuaan vapaavuosia verotuksesta. Pekka Varis olikin ensimmäinen pysyvä asukas pohjoisen Rautalammin alueella. Pian tämän jälkeen 1550-luvulla muitakin savolaisia tuli runsaasti nykyisten Viitasaaren ja Pihtiputaan alueelle.
Pekka Varis siirtyi myöhemmin Elämäjärveltä Pihtiputaalle, jossa häntä verotetaan varsinaisten maakirjojen alettua vuodesta 1560 lähtien. Viimeisen kerran Pekka Varis on kirjattu vuoden 1574 maakirjaan. Mitä ilmeisimmin Pekalla ei ollut aikuisikään eläneitä poikia, sillä hänen sukulinjansa näyttää sammuvan, eikä Variksia tavata Pihtiputaalla, kunnes Koliman Variksia muutti kylälle 1700-luvun alussa. Mitkään myöhemmät Viitasaaren ja Pihtiputaan seudun Varikset eivät näytä myöskään polveutuvan Pekasta, vaan kaikkien linjat yhtyvät Koliman Variksiin.
Uusien 1550-luvun alkupuolen tulokkaiden joukossa oli myös Jussi Varis, joka asettui Jämsän Pekka Niilonpojan erämaahan Koskipäähän, nykyiselle Viitasaaren Koliman kylälle. Hän on luultavammin sama mies, joka oli lautamiehenä Tavinsalmella vuonna 1551. Varmuudella Jussi Varis asui Kolimalla vuodesta 1553 lähtien, mutta mahdollisesti jo vuodesta 1552. Tällöin erämaaluettelossa mainitaan Jussi Paavonpoika ilman sukunimeä.
